maanantai 25. maaliskuuta 2019

Marimekkoa päästä varpaisiin (okei - kaulasta nilkkoihin)



Minua vähän huvittaa julkaista tämä postaus nyt maaliskuun lopulla. Kuvat on otettu sydäntalvella, ja postaus odottanut siitä saakka julkaisua. Rovaniemen leveyksillä on vielä tarpeen pukeutua kaiken lumen keskellä lämpimästi, mutta tiedän etelämmässä kevään olevan jo pidemmällä. Älkää siis antako satumaisen lumimaiseman häiritä tässä vaiheessa vuotta.

Kun ympärillä on valkoista, tykkään pukeutua voimakkaisiin väreihin. Oranssinpunaisen, mustan ja harmaan liitto pukeutumisessa toimii aina yhtä hyvin. 

Erilaisiin luonnonmateriaaleihin pukeutuneena pärjää mainiosti vuoden ympäri. Kauluspaita on silkkiä, housut pellavaa ja villapusero mohairia ja villaa. Luonnonkuitujen miellyttävyys iholla, hengittävyys sekä laadukkuus ovat pukeutumiseeni sellaisia kriteerejä, joista en tingi. Kaukaiselta tuntuvat ne ajat, kun en vielä niin välittänyt vaatteen materiaalista. En voisi enää kuvitella pukeutuvani sähköistyvään polyesteriin tai nyppyyntyviin keinokuituneuleisiin. Tämä ei ole mitään elitismiä, vaan kauaskantoisempia ja ekologisempia valintoja. Heikot keinokuidut eivät kestä käyttöä ja kulutusta yhtä hyvin, kuin luonnonkuidut. Lisäksi käyttökelvottomaksi kulutetun keinokuituisen vaatteen kierrättäminen on huomattavasti hankalampaa, kuin luonnonkuidusta tehdyn vaatteen. 

Tästä asusta kauluspaita ja housut ovat suomalaista designia Marimekolta. Paita on ostettu nelisen vuotta sitten, housut viime kesänä. Kesäiseltä vaikuttavat pellavahousut taipuvat myös talviseen käyttöön kerrospukeutumalla. Alle merinovillaiset kalsarit, ja kyllä tarkenee! Myös korvikset ovat suomalaista designia. Niiden materiaalina on hopea ja puu. Ne on suunnitellut ja tehnyt käsin maailman taitavin Helmi Lindblom, jonka nettisivut löytyvät täältä. Näistä korviksista on myöhemmin tulossa oma postauksensa, joten stay tuned!

Kauluspaidan päällä on kolme vuotta sitten ostettu Second Femalen villapaita. Toivon vaatteiden kestävän käyttöä vielä monta monituista vuotta eteenpäin! Kerrospukeutumisen avulla monia kevyempiäkin materiaaleja saa hyvin käyttöön myös viileämmällä säällä, mikä lisää yksittäisen vaatteen käyttöastetta huomattavasti. Pyrin hankkimaan mahdollisimman vähän vain yhteen vuodenaikaan sopivia vaatteita.

Luettelin kuvissa olevien vaatteiden ostovuoden ihan tarkoituksellisesti. Sen on tarkoitus tehdä näkyväksi, että samaa vaatetta voi käyttää useamman vuoden ajan. Todellinen tyylikkyys ei kulu, ja kestää aikaa - toisin kuin pikamuoti. Kolme tai neljä vuotta käytetyt vaatteet eivät vielä hirmuisen vanhoja edes ole. Näen kuitenkin näiden vaatteiden palvelevan vielä vuosikausia eteenpäin. 

Minulla on ollut tätä postausta kirjoittaessani vähän tylsä olo. Tuntuu, että olen sanonut samat asiat materiaaleista monta kertaa. Enkä oikein tiedä, kiinnostavatko pelkästään tyyliä tai asuja käsittelevät postaukset ihan hirveästi lukijoita. Ihan kivasti lukukertoja tyylipostauksiin kuitenkin tulee. Olen miettinyt, pitäisikö asukuvia ripotella mielummin muita asioita käsitteleviin teksteihin, vai pidänkö asupostaukset asupostauksina. Tyyli on kuitenkin yksi intohimoistani, enkä missään nimessä halua kadottaa sitä blogista kokonaan. Ilmenemismuoto ehkä nyt vain hakee paikkaansa. Jos sinulla on tähän liittyen ajatuksia, kerro ne mielellään joko kommenttiboksiin tai Instagramissa DM:llä @nennenblogi

- Ilona








sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Pasta Carbonara FODMAP-ystävällisesti

Italialaisen keittiön ruoka on lähellä sydäntäni. Herkullinen pasta on vienyt jokaisella Italian reissulla suupala kerrallaan minut yhä suuremmaksi italialaisen ruoan rakastajaksi. FODMAP-tietoisen ruokavalion myötä monen ruoan valmistaminen on tuntunut ongelmalliselta. Monia reseptejä on vaikea muokata täysin FODMAP-ystävälliseksi ilman, että alkuperäisen ruokalajin maku kärsisi. Onneksi myös poikkeuksia on! Perinteinen pasta carbonara taipuu FODMAP-ruokavalioon pienillä muutoksilla, ja maut ovat silti kohdillaan! Tärkeää on valita laadukas gluteeniton pasta, joka on valmistettu riisi- ja maissijauhoista. Esimerkiksi Rummolta löytyy ihan loistavaa gluteenitonta pastaa! Toinen tärkeä raaka-aine on valkosipuliöljy, jolla korvataan oikeaa sipuleiden makua ruoassa. 

Käytän ruoanlaitossa punaista lihaa vain harvoin. Harvinaisena herkkuna teen kuitenkin ajoittain pasta carbonaraa, se vaan on niin hyvää! Mitään terveysruokaahan tämä ei ole, mutta italialaisen keittiön aarteet sitä harvoin ovatkaan. 

Ainekset:
  • 500 g gluteenitonta spagettia (varmista, ettei pasta sisällä vehnätärkkelystä)
  • valkosipuliöljyä
  • 1 pkt pekonia
  • 2 kananmunaa
  • 2 dl laktoositonta kuohukermaa
  • laktoositonta parmesaania
  • mustapippuria
  • ruususuolaa
Tee näin:

1. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan.

2. Silppua pekoni. Kuumenna pannulla valkosipuliöljy. Paista niin pitkään, että pekoni saa väriä ja rapsakoituu.

3. Riko kananmunat kulhoon. Sekoita mukaan kuohukerma, parmesaani ja mustapippuria. 

4. Valuta pastasta vesi pois, ja laita pastat takaisin kattilaan. Lisää mukaan pekonit ja kananmuna-kermaseos. Sekoittele pastaa keskilämmöllä, kunnes kananmunaseos hieman sakenee. 

5. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa mustapippuria (tai suolaa).

6. Ripottele annoksen päälle (reilusti) parmesaania, ja nautiskele lämpimänä. 


- Ilona

Edelliset FODMAP-ruokavalioon ja IBS:n liittyvät julkaisuni:

Pad Thai FODMAP-ystävällisesti
Kasvissosekeitto (low FODMAP)
IBS - kun kroppa ei toimi, niin kuin pitäisi
IBS- mihin kaikkeen se vaikuttaa
Miksi en osallistu vegaanihaasteeseen

lauantai 9. maaliskuuta 2019

#eihymyilytä

Huomasin somessa Planin aloittaman #eihymyilytä-kampanjan. Kampanjan ideana on tuoda keskusteluun tyttöjen ja naisten kokema epätasa-arvo. Planin nettisivuilla on lista, joka ei todella hymyilytä.

#EIHYMYILYTÄ, koska

  • joka vuosi 12 miljoonasta tytöstä tulee vaimo alaikäisenä
  • joka päivä 190 teinityttöä kuolee raskauden takia
  • joka kymmenes tyttö maailmassa on kokenut seksuaalista väkivaltaa
  • 200 miljoonaa tyttöä ja naista on kokenut sukuelinten silpomisen
  • kuukautiset ovat yleisin koulupoissaolojen syy Ugandassa

Lista on mykistävä. Vihan ja riitämättömyyden tunteet ryöpsähtävät tajuntaani listaa lukiessani. Miten tyttöjä voidaan kohdella niin karulla tavalla, että ajatuskin tuntuu käsittämättömältä. Ongelmat koskevat miljoonia tyttöjä. Listassa on vain osa tyttöjen ja naisten kohtaamasta epätasa-arvosta. Kaikkia niitä kuitenkin yhdistää sama asia - ne liittyvät jollakin tavalla (seksuaalisen) itsemääräämisoikeuden, sekä ihmisoikeuksien rikkomiseen. 

Lapsena eletty lapsuus on ihmisoikeus. Turvallinen abortti on ihmisoikeus. Seksuaalinen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus ovat ihmisoikeuksia. Sukuelinten silpominen on ihmisoikeusrikos. Kouluun meneminen (oli kuukautiset tai ei) on ihmisoikeus. 

Ainoa tapa, jolla koen tällä hetkellä voivani konkreettisesti auttaa tyttöjen ja naisten oikeuksien edistämistä kauempana maailmalla, on lahjoittaminen. Itse aloin lahjoittaa kuukausittain viime kesästä alkaen UN Womenin kautta. UN Women tekee työtä 90 maassa tyttöjen ja naisten oikeuksien eteen. Järjestön toimintaan kuuluu esimerkiksi väkivallan vastainen työ kehitysmaissa, ihmisarvoisen työn mahdollistaminen naisille köyhissä maissa, sekä demokratian, ihmisoikeuksien ja naisten osallisuuden vahvistaminen päätöksenteossa. Tarkemmin heidän toimintaperiaatteisiin voi tutustua verkkosivujen kautta. Lahjoittaa voi myös Plan Suomen kautta

Täällä kotimaassa epätasa-arvoon liittyvät ongelmat ovat erilaisia. Omassa ympäristössään tasa-arvoa voi edistää sanoin ja teoin. Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat sitä mukaan, kun puhetapa muuttuu. Toki lainsäädäntö on se, mistä tasa-arvo lähtee. Kuitenkin myös se, miten puhumme ja miten toimimme, vaikuttaa. Mitä enemmän asioista puhutaan, sitä enemmän niistä tullaan tietoiseksi. Tietoiseksi tulemisen jälkeen on helpompi toimia. Ethän sinäkään suhtaudu enää olkia kohauttamalla ja ohittamalla kohtaamaasi tai ympärilläsi tapahtuvaan epätasa-arvoon? 



Instagramissa #eihymyilytä-kampanjaan kuuluu lisätä tekstiin oma hymytön kuva. Yritin löytää arkistojen kätköistä sekä kännykästä että läppäriltä valmista hymytöntä kuvaa, sillä tällä hetkellä autossa istuessani kuvan ottaminen olisi hieman haasteellista. Ihmetykseni oli suuri, kun hymytöntä kuvaa ei meinannut millään löytyä. Sadoista kuvista löysin kaksi hymytöntä kuvaa. Mistä on muodostunut tämä pakko hymyillä kuvassa? Hymyähän pidetään miellyttävänä, helposti lähestyttävänä ja hyveellisenä ominaisuutena - varsinkin naisten kohdalla. Tuli omista hymyilevistä kuvista tässä yhteydessä melkein surullinen olo. Näinkö sisäänkirjoitettuna minuun on rakentunut miellyttää ympäristöäni naiseuteen liittyvän miellyttävyyden pakkona? 

Hymyile, vaikka et ole nukkunut kuukausiin. Hymyile, vaikka olet kohdannut alentavaa  käyttäytymistä. Hymyile, vaikka olisit kokenut seksuaalista häirintää. Hymyile, vaikka olisit masentunut. Hymyile, vaikka menisi kuinka huonosti. Hymyile, vaikka ei hymyilytä.

Viimeisintä ohjenuoraa olen toteuttanut koko elämäni. Nyt saa riittää. Alan pyrkiä siihen, etten muiden miellyttämisen ja ''oikean naiseuden'' toteuttamisen nimissä enää hymyile, jos ei oikeasti hymyilytä. 

Ei tarvitse.

- Ilona