torstai 10. elokuuta 2017

Interrail 21 - Miksi rakastan Pietarinkirkkoa

Interrailin toiseksi viimeisenä päivänä halusin viedä Roomassa ensimmäistä kertaa olevan matkakumppanini Pietarinkirkkoon. Olin käynyt Pietarinkirkossa aiemmalla matkallani jo kerran, mutta halusin ehdottomasti nähdä sen myös itse toisen kerran. Se on nimittäin vaikuttavimpia rakennuksia, missä olen koskaan käynyt.

Lähdimme Pietarinkirkkoon melko aikaisin aamulla. Kirkko avataan yleisölle jo kello seitsemältä aamuisin. Me unikeot pääsimme paikalle yhdeksältä, vaikka aikomuksena oli saapua paikalle vielä aiemmin. Oli suuri yllätys nähdä, miten lyhyt jono turvatarkastuksiin oli siihen aikaan. Pääsimme heinäkuussa Pietarinkirkkoon viiden minuutin jonotuksella, mikä on ihan käsittämättömän vähän. Yleensä sinne jonotetaan tuntikausia. Lähtiessämme kirkosta kymmenen maissa, oli jono kiemurtelemassa pitkin Pietarinaukiota useita satoja metrejä. Myhäilimme onnellisina siitä, että vältimme jonottamisen olemalla (kerrankin) melko aikaisia. Tässä siis vinkki kaikille Roomassa kävijöille: et joudu jonottamaan kuuluisimpiin nähtävyyksiin, kun olet aikaisin liikkeellä.

Pietarinkirkko aukioineen on jo ulkoa päin vaikuttava näky. Lukuisat patsaat tekevät paikasta erittäin mahtipontisen ja näyttävän. Aukion hienoutta ei silmissäni ainakaan vähennä yhtään se, että se on suuresti ihailemani Berninin käsialaa.


Kuten aiemmin mainitsin, olen käynyt Roomassa aiemmin. Lokakuussa 2016 Pietarinkirkossa oli kova tungos. Henkilökohtaista tilaa upean kirkon taiteen ihastelulle ei jäänyt - ihmismassa oli valtava.

Tällä kertaa tilanne oli toinen. Astuessani valtavan kirkon ovista sisälle, avautui silmieni eteen kaunis ja kiehtova näky. Näin kirkon ensimmäistä kertaa yhtenäisenä tilana ilman häiriötekijöitä. Herkistyin näyn upeudesta ja kauneudesta kyyneliin. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun liikutun taiteen äärellä. Tunne on kuitenkin harvoin yhtä vahva heti tilaan astuttuani. 

Tunsin, että nyt näin sen oikean Pietarinkirkon. Osa osioista oli suljettuna hengellisten tilaisuuksien takia. Oli tunnelmallista astella avarassa ja rauhallisessa kirkossa, ja kuulla samalla seurakuntalaisten laulua. Kaiken sen valtavan koristeellisen, näyttävän, taidokkaan ja kauniin taiteen keskellä rauhalliseen tunnelmaan yhdistettynä, koin olevani sillä hetkellä äärimmäisen onnekas. Hymy oli vähintäänkin korvissa asti, kun silmäilin lukuisten taiteilijoiden ja arkkitehtien käsien jälkeä. Myös uskonnollinen tematiikka taiteessa on mielenkiintoista katseltavaa.


Pietarinkirkko on ihan käsittämätön rakennus. On vaikea ymmärtää, miten tällainen taideaarre on kyetty toteuttamaan. Suuri kirkko on lattiasta kattoon pelkkää taidetta. Onneksi näin kulttuurisesti, taiteellisesti ja uskonnollisesti tärkeä rakennus on yleisölle avoin ja ilmainen. Se lukeutuu mielestäni Rooman tärkeimpiin nähtävyyksiin. Jos siis käyt Roomassa, älä missään nimessä jätä käymättä Pietarinkirkossa!

Miksi siis rakastan Pietarinkirkkoa? Tiivistetysti voisi sanoa, että se on ihmisten kätten tekemän kauneuden huipentuma.

- Ilona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti