sunnuntai 6. elokuuta 2017

Hyvän fiiliksen liikuntaa tunturissa


Tänä kesänä olen oppinut nauttimaan ulkona liikkumisesta ihan uudella tavalla. Vaikka olen käynyt lenkeillä ja kävelyillä  lapsesta saakka, en ole löytänyt siitä aiemmin itseäni koukuttavaa tekijää. Pitkällä Interrailillä kävelemisestä (välillä painavien kantamustenkin kanssa) tuli rutiini. Nautin täysin siemauksin siitä, että pääsin paikasta toiseen omin jaloin. Olin kiitollinen siitä, että terveys salli minun olla paljon jalkojen päällä. Sekään kun ei ole millään tavalla itsestäänselvyys.

Päätin matkalla, että haluan jatkaa hyvän fiiliksen kävelyitä myös kotimaassa. Kesällä ja syksyllä se on vielä Lapissa helppoa, kun ulkona ei pauku jääkautta muistuttavat pakkaset.  Päätös on pitänyt, ja olen käynyt Suomeen palattuani aivan ihania hyvän mielen kävelyitä.

Erityisen ihanan lenkin tein Levillä ollessani. Kiipesimme aluksi portaita pitkin Eturinteen päälle. Reitti oli metsän keskellä luonnon rauhassa. Tälle esteetikolle juuri luonnossa liikkuminen sopii. Saan hyvän mielen siitä, kun saan liikkuessani nähdä samalla kauniita maisemia. Se onkin varmasti perimmäinen syy sille, miksi juuri luonnossa liikkuminen tuntuu niin mielekkäältä. Siitä saa samalla myös silmänruokaa.

Tunturi oli kaunis kesäisessä asussaan. Puut hohtivat vihreyttään. Keltaisten kukkien meri huumasi minut täysin. Kaukana siintävä horisontti näkyi utuisena ja sinisenä. Valkoisen eri sävyissä näyttäytyneet pilvet olivat ikään kuin jämähtäneet paikoilleen värittämään sinistä taivasta. Oli rauhallista, oli hiljaista. Kavereiksi saimme ainoastaan verta himoitsevia hyttysiä.


Tällaisesta liikkumisesta on suorittaminen kaukana. Nykyään lehdissä ja sosiaalisessa mediassa pyörivistä ohjeista ja vinkeistä liikuntaa koskien tulee usein sellainen olo, että liikunta on yksi välttämätön ja hikinen suoritus kaiken muun elämässä suoritettavan lisäksi. Tulos, tulos ja vielä kerran tulos. Monia voi motivoida suoritus- ja tavoitekeskeinen liikkuminen. Oletus siitä, että se motivoisi kaikkia, on väärä. 

On tärkeää, että jokainen löytäisi juuri itselle mielekkään muodon liikkua ja pitää siten yllä fyysistä (ja parhaassa tapauksessa henkistäkin) terveyttä. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka eivät halua suorittaa liikuntaa. Haluan olla sen hyvinvointia tukevaa, ei paineita aiheuttavaa. Ehkä juuri siksi olen lapsesta pitäen tykännyt eniten tanssillisesta liikunnasta - siinä kun mukana liikkumisen lisäksi on musiikki ja itseilmaisu. Keväällä innostuin myös joogasta, jossa aion syksyllä alkaa käydä säännöllisemmin. Siitäkin loisti poissaolollaan suoritusmeininki, ja tilalla oli itsensä kuunteleminen ja rentoutuminen.

Luonnossa liikkuminen on liikkumisen lisäksi esteettistä iloa tuovaa. Sillä on myös positiivinen vaikutus terveyteen: esimerkiksi verenpaine alenee, stressi lievittyy, mieliala kohenee ja fyysiset oireet vähentyvät.  Haluan vielä lopuksi jakaa omat vinkkini siihen, miten luonnossa lenkkeily on helpompi saada motivoivaksi, ja miten siihen saa vaihtelua:

  • Valitse lenkkeilyyn paikka, jossa olet lähellä luontoa. Siirry pois kaupungin ytimestä luontopoluille ja lenkkipoluille, jotka kulkevat metsässä. Jos taas lähelläsi on ranta, voit lenkkeillä rannassa. 
  • Etsi paikka, joka miellyttää visuaalista silmääsi.
  • Jos tykkäät valokuvauksesta, ota lenkille joskus mukaan kamera. Voit saada uutta intoa lenkkeilyyn siitä, että saat bongailla samalla kauniita kuvauskohteita luonnosta.
  • Mikäli et nauti yksin lenkkeilystä, lähde lenkille kaverin kanssa. Kävelytreffit ovat ihana tapa viettää yhdessä aikaa. Olen käynyt monet parhaista keskusteluistani luonnon helmassa kävellessäni.
  • Luonnon äänitehosteiden käydessä tylsäksi, kuuntele lenkkeillessä rauhoittavaa musiikkia tai äänikirjaa. Annan äänikirjalle ison peukun; on ihana kuunnella kaunokirjallisuutta luonnon keskellä.

Levollista sunnuntaita kaikille. <3 Lähden pian viettämään sunnuntaita ystäväni kanssa Ounasvaaralla kävellen. Tein niin myös eilen. Se on hyvä tapa viettää loman viimeinen viikonloppu.

- Ilona


2 kommenttia:

  1. Oi miten kauniita maisemia, kannatti jättää työtehtävät hetkeksi sivuun ja ihailla näitä. :) Luonnossa liikkuminen on niin terapeuttista. Se on sisäänrakennettu meihin ihmisiin, ja siihen nähden vietämme kyllä tosi vähän aikaa luonnon keskellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista, kylläpä piristi päivää! :) Luonnossa liikkuminen on ihan parhautta. Ja juuri niin kuin sanoit - terapeuttista. Nykyihmisen täytyy varata luonnossa liikkumiseen ihan tietoisesti aikaa, kun emme enää kaupungeissa asu suoraan luonnon yhteydessä.

      Poista