maanantai 5. kesäkuuta 2017

Täydellinen aamu

Kesäloman ensimmäinen aamu. Eilinen päivä oli käytetty kokonaan Etelä-Suomeen ajamiseen. Perillä oltiin vasta pitkälle puolen yön jälkeen. Yö nukuttiin pienessä tuvassa kuuden hengen voimin. Sikeästi ja tiiviisti.

Heräsin valoisaan aamuun seitsemän maissa. Hiippailin ulos ja istahdin portaalle. Siinä minua odotti yltäkylläisen vihreä, puutarhamainen piha. Auringon valo siivilöityi kaiken vihreyden läpi kasvoilleni. Ja se lämmitti. Kaiken kylmyyden ja koleuden jälkeen tunsin ihanan lämmön. Näytti, kuulosti ja tuoksui kesältä.


En oikein tiedä, kuinka pitkään siinä istuin. Suurimman osan ajasta olin silmät kiinni, ja kuuntelin lintujen laulun kuoroa. Lintukuoro oli asettautunut ympäri pihaa, ja niiden äänet olivat huumaavia. Läheisissä kukissa pörräsi kimalainen. Sekin taisi nauttia aamun rauhasta.

Olin sen hetken täydellisen yksin. En kenenkään seurassa, vain itseni kanssa. Kuitenkin tietäen, että oven takana on liuta tärkeitä ihmisiä. Tietäen, että muiden herättyä seuraa olisi päivän jokaiselle sekunnille. Näkisin pitkään kaipaamiani ihmisiä pian, mutta siinä hetkessä sain vain nauttia hetken hiljaisuudesta.

Hiljaisuus. Kaiken hälinän ja hulinan jälkeen hiljaisuus on kaunein ääni. Hiljaisuuden rauhoittavaa vaikutusta oli täydentämässä vain luonnon omat äänet. Siinä hetkessä tajuntaani alkoi pikkuhiljaa virrata ajatus siitä, että nyt se alkaa. Kesäloma. Rauhan tunne täytti sydämeni. Se oli täydellinen hetki, täydellinen aamu. 

Nyt se on. Kesä. <3

- Ilona


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti