tiistai 13. kesäkuuta 2017

Interrail 4 - Idyllinen Celle

Kahden pohjoismaisen pääkaupungin Tukholman ja Kööpenhaminan jälkeen matkamme jatkui kohti pienempää paikkakuntaa, Saksan Celleä. Valitsimme Cellen yhdeksi matkakohteistamme, sillä se on valittu Saksan kauneimmaksi kaupungiksi. Lisäksi, noin 69 000 asukkaan pikkukaupunki tuntui mukavalta vaihtelulta suurten kaupunkien jälkeen. Pääkaupunkien vilskeen vastapainoksi ajatus rauhallisesta pienestä kaupungista tuntui rentouttavalta.

Kööpenhaminasta pääsi Celleen Hampurin kautta. Junaa piti vaihtaa vain Hampurissa, joten matka oli yksinkertainen. Matkustimme yöjunassa, joten tähänastisista siirtymistä pisin sujui nopeasti.

Saavuimme Celleen varhain aamulla. Aurinko paistoi, linnut lauloivat, ja vastaantulijat hymyilivät. Ehtipä eräs paikallinenkin tarjota apua rinkkaselkäisille reilaajille, ennen kuin olimme edes hukassa. Siinä hetkessä ajattelin, että nyt olimme tulleet aika ihanaan paikkaan.

Ja sitä Celle olikin. Sana ''idyllinen'' kuvastaa Celleä täydellisesti. Kauniita maalaismaisemia, hurmaavia puistoja, söpöjä ristikkorakenteisia puutaloja, iloisia vastaantulijoita. Pienen kaupungin rauhallinen tunnelma tartuttaa seesteisen olon itsellekin. Vanhan kaupungin katuja kävellessä ja joen maisemia katsellessa kuluu helposti tunteja. Talojen koristeiden pienet yksityiskohdat näyttävät viehättäviltä, ja hyvin hoidetut puistot houkuttelevat paistattelemaan päivää. Kaunosielun mieli lepää tällaisessa paikassa.





Idyllinen ilme ei jäänyt ainoastaan pienen kaupungin ytimeen, vaan jatkui aina majoituspaikallemme saakka. Leisewitz' Garteniin pääsi rautatieasemalta kävellen, kun jaksoi kävellä pari kilometriä rinkan kanssa. Reitti oli kaunis: puistoja, joki, vanhan kaupungin katuja ja peltomaisema. Päästyämme majatalolle asti tyytyväisyytemme vain kasvoi päästessämme huoneeseemme kuutta tuntia ennen virallista sisäänkirjautumista, siis jo klo 9 aamulla. Yöjunan jälkeen tuntui ihanalta päästä tilavaan maalaishenkiseen huoneeseen, jossa oli oma iso parveke. Yleiset tilat olivat kauniit, ja takapihan puisto söpö. Vaikka miljöö oli mitä ihanin, olivat kaksi väsynyttä matkustajaa pitkien päiväunien tarpeessa. Ja kylläpä uni maittoi puhtaissa lakanoissa. 

Leizewitz' Garten ei ole ainoastaan hotelli, vaan myös historiallinen rakennus. 1700-luvulla rakennettu talo on ollut runoilija Johann Antonin kotitalo.


Majoituspaikastamme oli vain muutaman minuutin kävelymatka Cellen vanhaan kaupunkiin. Kompaktin kokoinen vanhan kaupungin alue tuli parin päivän aikana käveltyä moneen kertaan ristiin ja rastiin. Siellä huomasimme korkean kirkon, jonka torniin pääsi katselemaan maisemia. Hetken mielijohteesta päätimme kivuta katselemaan kaupunkia yläilmoista. Sisäänpääsy torniin oli euron henkilöä kohti, joten hinta ei kirpaissut. 

Sen sijaan minua kirpaisi yllättäen korkeanpaikankammo elämäni ensimmäistä kertaa! En ole koskaan aiemmin tuntenut ahdistusta ollessani korkealla, vaikka muilla tavoin arkajalka olenkin. Tällä kertaa pelko meinasi saada (tai saikin) minusta vallan, kun kiipesimme kapeaakin kapeampia kierreportaita pitkin ylös. Kapeiden kierreportaiden reunojen yli näki, miten pitkä pudotus edelliselle tasanteelle oli. Se sai minut tuntemaan irrationaalista pelkoa siitä, että astun harhaan pikkuruisilla portailla. Välitasanteilla piti ihan kerätä rohkeutta uskaltaakseen jatkaa matkaa ylös. Tilannetta ei helpottanut se, että ollessamme portaissa valtavan kellon kohdalla, se alkoi kalahdella kipukynnyksen ylittävillä desibeleillä n. metrin päässä omista korvista koko kaupunkiin kuuluvia soittojaan. Siinä vaiheessa se paniikki iskikin. 

Lopulta ylös päästyämme (minä jalat täristen) eteemme avautuivat upeat maisemat. Silloin unohdin ehkä hetkeksi äskeisen koettelemuksen. Näköalat avautuivat kaupungin eri osiin sekä linnaa kohti. Näin jälkikäteen ajatellen pelottavat portaat olivat kipuamisen arvoiset. (Takaisin päin tultaessa kirkon kello kosautti jälleen samalla kohdalla minun korvaan. Yhden kerran, mutta oikein kiusalla.)


Kokonaisuudessaan Celle jäi mieleen todella suloisena ja ihanana paikkana. Se on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde Saksassa. Reilaajat pääsevät sinne helposti junayhteyksien ansiosta, muuten lentämällä ensin johonkin lähellä olevista suurista kaupungeista, ja ottamalla sieltä junan Celleen. 

Olen erittäin iloinen siitä, että pääsin todistamaan omin silmin Saksan kauneimman kaupungin. Reilaaminen on aika huippua.


- Onnellinen matkustaja Ilona

Ps. Reissukuvia ja kuulumisia voi seurata Instassa: @nennenblogi :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti