perjantai 9. kesäkuuta 2017

Interrail 2 - Yöjunassa istumapaikoilla

Nyt se on koettu. Interrailin ensimmäinen matka yöjunalla, ja vieläpä istumapaikoilla. Makuuvaunuja kyseisessä junassa ei ollut olemassa, joten istumapaikka oli käytännön sanelema pakko. 

Yöjunan reitti kulki Kööpenhaminasta Hampuriin. Sieltä jatkoimme matkaa vielä toisella junalla Celleen. Juna lähti Köpiksestä klo 22.55. Vietimme iltaa rautatieaseman vieressä olevassa huvipuistossa, joten asemalla ei tarvinnut odotella pitkään junan lähtöä. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta Tanskan pääkaupungin rautatieasema oli rauhallinen, ja osa isommista ruokakioskeista oli auki. Niistä oli näppärä ostaa pientä evästä junaan.

Hampuriin menevään junaan piti varata paikat erikseen, vaikka meillä on jo olemassa Interrail-liput. Muidenkin reilaajien on hyvä varautua siihen, että monissa junissa istumapaikan varaaminen on välttämätöntä ja maksullista. Tähän junaan maksu ei onneksi ollut päätä huimaava: hieman alle 10 euroa yhteensä meiltä molemmilta. Paikkalipun tarpeellisuus kannattaa tarkistaa asemien henkilökunnalta junakohtaisesti. Interrail-lipuilla matkustaville voi nimittäin olla junissa kiintiöt, ja kiintiön täyttyessä ilman varausta olleet reilaajat jäävät asemalle nyyhkimään. 

Oli onni, että olimme ostaneet 1. luokan liput. Näin saimme istumapaikkoja varatessamme paikat ykkösluokkaan. Penkit olivat leveät ja tilaa oli hyvin. Nurkassa oli pieni hylly, jossa oli tarvikkeet teen keittämiseen. Istumapaikkamme olivat yksittäiset vastakkaiset paikat, ja rinkat sai kätevästi nostettua penkkien yläpuolella olevalle hattuhyllylle. Vaunu oli myös erittäin siisti: tahran tahraa ei näkynyt.


Hiljaisessa ja rauhallisessa, 7 henkilön istumapaikat sisältävässä vaunussa, pystyi torkkumaan turvallisin mielin. Puhallettavan niskatyynyn avustamana torkuin puolilta öiltä kello neljään, välillä havahtuen huonoon asentoon ja korjaamaan sitä mukavammaksi. Pimentävät silmälaputkin olivat mukana, mutta niitä en tohtinut käyttää. Omaisuuden vartioinnin varalta halusin pitää aistit auki, vaikka junassa olikin rauhallista.

Junan piti olla perillä Hampurissa 5.30, mutta se olikin määränpäässä jo melkein tuntia aikaisemmin. Konduktööri vain kommentoi, että olemme aikaisessa. Siinä tulikin hieman kiire pakata kimpsut ja kampsut, jotka olivat levällään yön jäljiltä. 

Ennen viittä Hampurin rautatieasema ei ollut miellyttävä paikka. Suunnistaessamme raiteilta vessaan, jouduimme kävelemään ulkokautta. Aseman edustalla oli monenlaista porukkaa liikkeellä, ja koin tilanteen hieman uhkaavaksi. Kyllä tämä matami piti käsilaukustaan tiukasti kiinni. Junamme Celleen oli lähössä 6.30, joten yli puolentoista tunnin odottelu tällaisessa ympäristössä tuntui aika kuumottavalta. Raiteita lähempänä oli onneksi rauhallisempaa.

Hampurista Celleen oli matkaa enää reilu tunti. En muista tuosta matkasta mitään - nukuin täysin tiedottomassa tilassa alusta loppuun. Onneksi minulla oli valpas matkakumppani mukana, joka minun nukkumisen aikana vahti urhoollisesti tavaroitamme. Olisin siinä syvään uneen vahingossa nukahtaneena ollut nimitäin aika helppo ryöstettävä!

Itse yöjunassa matkustaminen oli positiivinen kokemus. Sen sijaan varhain aamulla/aamuyöstä vietetty aika rautatieasemalla voi olla riski. Asemat ovat tunnetusti levottomia paikkoja, ja nyt se tuli itsekin todistettua.

Nyt istun Cellen ihanassa majatalossa pehmeässä sängyssä peiton alla, ja nautin kiireettömästä olosta. Yöjunan jäljiltä olemme molemmat levon tarpeessa, joten tämän päivän tavoitteena on vain ottaa rennosti ja nauttia pikkukaupungin tunnelmasta.

- Ilona

Ps. Kööpenhaminan tunnelmista postaus on tulossa myöhemmin. :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti