torstai 29. kesäkuuta 2017

Interrail 12 - En mä juonut viinii Wienissä

Matkamme jatkui Zell am Seestä kohti Wieniä, jossa olimme kaksi yötä. Käytännössä meillä oli aikaa nähdä Wien yhdessä päivässä, sillä saavuimme sinne myöhään keskiviikkona iltapäivällä, ja lähdimme perjantaina aamulla. 

Tarkoituksenamme oli lähteä aikaisin liikkeelle, jotta näkisimme Wienistä mahdollisimman paljon. Ohjelmassa oli kierrellä suuria ja näyttäviä puistoja, sekä käydä ainakin yhdessä taidenäyttelyssä. Mutta kuinkas kävikään! Juuri, kun yhdelle päivälle lataa paljon suunnitelmia ja odotuksia, ei kaikki menekään niin kuin Strömssöissä. Terveyssyistä johtuen pääsimme liikkeelle kahdeksan sijaan puoli kahdelta. Positiivista kuitenkin oli, että koko päivä ei mennyt hukille.

Kun pääsimme päivällä hotellista ulos, tuli kuuma ilma ovella vastaan kuin seinä. Lämpötila oli +35. Varjossa. Eli auringossa siitä vielä reippaasti enemmän. Kuulostaa ihanalta, mutta kaupunkiympäristössä tuon tason helle ei olekaan enää kiva. Minnekään ei pääse vilvoittelemaan, vaan kaupunkinähtävyyksiä pitäisi jaksaa kulkea täysissä kesäpukeissa. Tuollainen helle vaatisi ympäristön, jossa ei tarvitse käyttää vaatteita (paitsi uikkaria), ja ainoa päivän suoritus on päästä hotellilta pihalla sijaitsevaan aurinkotuoliin. Helle siis yllätti Itävallassa reilaajat täysin. Mitä tästä opimme: sää voi olla reissun aikana ihan minkälainen tahansa, ihan missä tahansa.


Helteestä ja aamun viivästyksestä huolimatta ehdimme nähdä vilauksen Wieniä. Kauniit puistot ja rakennukset tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tästä pääkaupungista oli kolkkous kaukana! Näin suuret kaupungit eivät läheskään aina ole makuuni, mutta Wienissä oli jotakin sellaista vehreyttä, hohdokkuutta ja kauneutta, mitä harvoin suurkaupungeista löytyy. 

Kierrellessämme Wienin puistoja, osui matkan varrelle upean näköinen kirkko.  Huomasimme sen vieressä mainoksen, jossa kerrottiin sinä iltana järjestettävästä konsertista, jossa esitetään Vivaldin Neljä vuodenaikaa. Marssimme siltä seisomalta ostamaan illaksi liput. 

Konsertti oli hieno. Neljä vuodenaikaa soitettiin Vivaldin aikaisilla soittimilla, eli jousisoittimet olivat pääosassa. Pidän teoksesta muutenkin, ja soittajat esittivät sen kauniisti. Konsertin miljöö oli myös upea; kaunis katolinen kirkko koristuksineen toi oikeutta suuren säveltäjän musiikille. Onnistunut konsertti ei kuitenkaan saanut aikaan toivomiani kylmiä väreitä tai liikutuksen hetkiä - en siis ollut täysin hurmiossa esityksestä. Olen silti iloinen, että kävimme tässä kulttuurikaupungissa konsertissa. Konsertteja näytti olevan tarjolla Wienissä runsain määrin, hintojen vaihdellessa 30€-100€. 



Wienistä jäi sellainen olo, että siellä pitäisi päästä käymään uudestaan. Ajan kanssa ja rauhassa. Tutustua niihin kaikkiin puistoihin, käydä katsomassa Gustav Klimtin taidenäyttely, käydä sinfoniaorkesterin konsertissa, ja juoda viinii Wienissä, niin kuin siinä laulussa sanotaan. Tällä kertaa jäi se lasillinen saamatta Wienin leikkeen kanssa. Mutta jospa se seuraavalla kerralla onnistuisi.

Ihana Wien, toivottavasti tiemme vielä kohtaavat! <3

- Ilona


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti