keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Interrail 10 - Päivä Salzburgissa

Pysähdyimme kuudeksi yöksi Itävallan Zell am Seehen. Sieltä teimme päiväretken Salzburgiin, jonne pääsi junalla puolessatoista tunnissa. Käytimme yhden lippumme matkustuspäivistä tähän päiväretkeen, sillä emme halunneet vaihtaa yöpaikkaa välissä. Tiheiden siirtymien jälkeen tuntui mukavalta, että kamppeet ovat muutaman päivän samassa paikassa.

Olen käynyt Salzburgissa lapsena perheeni kanssa. Muistikuvani siitä ovat mieluisat; yhtenä ensimmäisistä näkemistäni suurista kaupungeista se oli jäänyt mieleen hienona. Erityisesti muistin katutaiteilijoiden ja -muusikoiden runsauden. Muistan vieläkin, miten vaikuttunut olin Mozartiksi pukeutuneesta miehestä, joka soitti hänen sävellyksiään laseilla. Mozart näkyi muutenkin vahvasti lapsuuteni muistojen Salzburgissa niin musiikkina kuin myynnin välineenä - kuuluisaan säveltäjään liittyvää krääsää oli ihan kaikkialla.

Voisi sanoa, että odotukseni kaupungin suhteen olivat melko korkealla. Odotin kaupungilta taidokasta ja värikästä katukulttuuria erityisesti musiikin suhteen. Arvatkaa, miten kävi?

Odotukset harvoin täyttyvät, jos ne ovat korkealla. Niin kävi nytkin. Muistikuvieni Salzburg oli kovin erilainen, kuin nykyään. Näin koko päivän aikana kaksi katutaiteilijaa. Toinen oli paikalleen jämähtänyt patsas, toinen soitti kitaraa ja lauloi. Täh, mihin oli kadonnut se laadukasta katumusiikkia pursuava tunnelma? Aika on tainnut tehdä tehtävänsä joko lainsäädännön tai kulttuurin muutoksena. 

Mozart oli edelleen kaupungissa esillä. Vanhan kaupungin vilkkaalla kävelykadulla sijaitsevan keltaisen kotitalon edessä vilisi kuvia ottavia turisteja. (Myönnettäköön, olin yksi heistä.) Museoituun taloon pääsi pääsymaksusta sisälle. Olimme ostaneet rautatieasemalta 24€ maksavat kortit, jotka oikeuttivat ilmaisen sisäänpääsyn nähtävyyksiin, sekä ilmaisen julkisen liikenteen käytön. Pääsimme siis sisään näillä korteilla. 


Talon sisällä kuvien ottaminen oli kielletty, joten kuvamateriaalia ei museosta ole.Koimme molemmat siellä käynnin turhauttavaksi. Lauantaina talo oli aivan tupaten täynnä ihmisiä, eikä missään mahtunut olemaan kunnolla. Lisäksi ilmastointia ei tuntunut olevan, joten tungoksen lisäksi sisätiloissa oli läkähdyttävän kuuma. Eniten sain irti Mozartista kertovista tekstitauluista. Samat asiat olisi tosin löytänyt Googlesta. Harmikseni en myöskään tuntenut suurta historian havinaa sielussani, kun astelin samoja lattialaattoja, joilla Mozart on aikoinaan kävellyt. Kuitenkin, vaikka meidän kokemuksemme ei jäänyt parhaaksi mahdolliseksi, en myöskään suosittele olla menemättä Mozartin kotitaloon. Viileämpänä ja rauhallisempana päivänä se voi olla oikein mukava kohde vierailulle.

Mozartin kotikaupunki toi kotitalon lisäksi suuren taiteilijan esiin yhden päivän vierailijalle lähinnä hänen kuvillaan varustetuilla tuotteilla, joita myytiin siihen erikoistuneissa kaupoissa. Ne olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Niiden sijaan minua viehättivät yksilölliset pienet putiikit, joita löytyi vanhan kaupungin kujien kätköistä. Vanha kaupunki oli muutenkin sievää aluetta.


Vanhassa kaupungissa sijaitsi alue, jossa oli useita kirkkoja ja museoita. Kuljimme alueen läpi kävellessämme kohti kukkulalla sijaitsevaa linnaa. Tutustuimme uljaisiin rakennuksiin vain ulkoa päin, sillä aikaa kaikkien nähtävyyksien kiertämiseen ei ollut. 

Linnan kukkulalle pääsi joko kävellen tai köysijunalla. Koska ostamamme kortit oikeuttivat ilmaiseen köysijunaan, menimme ylös jalkapatikan sijaan sillä. Ylhäällä linnasta oli hienot näköalat kaupunkiin. Näköalat olivatkin oikeastaan ainoa kunnolla mieleen jäänyt asia linnasta. Ehkäpä Portugalin Sintran linnojen jälkeen vaatimustaso linnojen suhteen on noussut turhan korkealle. 


Voi olla, että oma vaisu suhtautuminen Salzburgin kuuluisimpia nähtävyyksiä kohtaan johtuu ainakin osittain pienestä reissuväsymyksestä. Erilaisia kaupunkeja oli tullut nähtyä lyhyeen aikaan paljon, joten jonkin asteista kaupunkiähkyä oli havaittavissa. Jos Salzburg olisi ollut  Interrailin ensimmäinen kaupunki, olisi jaksaminen ja kiinnostus ollut ihan eri tasolla. Lisäksi, olin hieman pettynyt tunnelman ja kulttuurin muutokseen, joka oli vuosien (siis todella useiden vuosien) saatossa tehnyt kaupungista erilaisen. 

Olen kuitenkin iloinen, että kävimme Salzburgissa. Mozartin musiikin ystävänä oli hienoa vierailla hänen kotikaupungissaan aikuisella iällä. Ja onhan Salzburg kaupunkina erittäin kaunis. 


Eräs huvittava sattumus päiväämme liittyi. Halusin ennen junan lähtöä nähdä vielä kuuluisan Mozartin aukion. Niinpä suunnistimme kartan avulla sinne. Ihmettelin, kun sitä ei näkynyt sille merkityllä paikalla. Olimme päätyneet samaan pisteeseen, jossa olimme päivän aikana olleet jo monet kerrat: kaupunkijuoksukilpailun lähtöpisteellä. Kävi ilmi, että tämä urheilijoilla ja puhallettavilla mööpeleillä täyttynyt aukio oli juuri se etsimämme. Siinä reissuväsymyksissäni puhisin, että oliko tämäkin nähtävyys pitänyt pilata. Jälkikäteen oma asenne ihan naurattaa. 


Salzburgissa viettämämme päivän jälkeen vietimme hiljaiseloa pienessä kylässä. Se oli tarpeen, ja teki hyvää. Nyt jaksan uusin voimin tutustua Itävallan pääkaupunkiin, johon olemme parhaillaan menossa junassa. Reissuväsymyksestä ja kaupunkiähkystä ei ole rauhallisten päivien jälkeen enää tietoakaan!

- Ilona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti