maanantai 8. toukokuuta 2017

Herkullinen ja vapauttava viikonloppu

Maanantai asteli elämään tänään jälleen sille ominaiseen tyyliinsä. Olimme ajamassa aamua vasten Oulusta Rovaniemelle. Työni alkavat maanantaisin yhdeksältä, joten lähdimme liikenteeseen viiden jälkeen ehtiäkseni ajoissa sinne. Mitenkäs siinä sitten kävikään. Simon ja Ranuan välillä (lue: keskellä ei mitään) auto alkoi täristä pelottavasti. Ei auttanut, kuin ajaa pirssi tien sivuun. Alkoi kova tutkiskelu siitä, mistä outo ääni ja tärinä johtuvat. Puheluita autosta enemmän tietävälle, kummastelua, auton ympärillä pyörimistä, renkaisiin lisää ilmaa ja kummastelua lisää. Ei näin käy milloinkaan muulloin, kuin varhain maanantaiaamuna. Siltä koko tilanteen tuuri ainakin tuntui. Pitkän selvittelyn ja paikallisen maatalon isännän avustuksen jälkeen pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa, mutta liian myöhään. Jouduin soittamaan elämäni ensimmäistä kertaa töihin olevani myöhässä. Kirsikkana kakun päälle: kiireellä töihin mennessäni en meinannut löytää itselleni autopaikkaa. Myöhästyin sen takia vielä muutaman minuutin lisää. 

Viikko lähti käyntiin katastrofin aineksin. Onneksi takana oli mitä ihanin viikonloppureissu Oulussa. Sen takia en aio aamulla tapahtuneiden pienten vastoinkäymisten määrittää tätä viikkoa. Hyvän viikonlopun voimalla pystyn itselleni epäominaisesti jopa suhtautumaan aamun tapahtumiin hieman huumorilla. 

Viikonloppuni Oulussa piti sisällään ihania hetkiä. Jaan niistä teidän kanssa muutaman. 

  • Perjantain illallinen kreikkalaista ruokaa tarjoilevassa Crecianissa. Mielettömän hyvää kreikkalaista ruokaa huolella valmistettuna. Valitsin annokseksi kasvisruokaa sisältävän lajitelman: kreikkalaista salaattia, grillattua halloumia, munakoisodippiä, tsatsikia, viininlehtikääryleitä ja pitaleipää. Makujen äärellä palasimme puheissa jatkuvasti kolmen vuoden takaiseen matkaan Kreetalle, ja kaipasimme Rethymnonin tunnelmaa, lämpöä ja ruokaa. Onneksi Crecianin illallinen maistui autenttiselta kreikkalaiselta ruoalta, joten ruokaelämysten kaipuu sai helpotusta. Erikoismaininnan ansaitsevat viininlehtikääryleet. Olisin voinut syödä niitä ehkä kymmenen. Tai sata. Ihan suussa kihelmöi niiden ihana maku. 


  • Perjantai-iltana nukkumaanmeno klo 22.00. Onko ihanampaa tunnetta kuin se, että pääsee viikonloppuna aikaisin nukkumaan tietäen, ettei herätyskello ole soimassa aamulla? 
  • Lauantain vierailut pieniä kummityttöjä katsomassa. Kävimme ensin tapaamassa yhteistä 1,5-vuotiasta kummityttöämme. Voi sitä leikin ja aktiivisuuden määrää. Oikea söpöläinen, jonka kanssa sai touhuta koko vierailun ajan. Kävimme ihastelemassa myös pienempiä kummityttöjäni, pieniä kaksosvauvoja. Somia kuin mitkä! Jokin juttu minulta vauvojen kanssa puuttuu. Tekemäni tilaston mukaan (jota kumppanini on seurannut vierestä ja naureskellut) alle 1-vuotiaat vauvat eivät järemmin pidä minusta. Itkevät aina lohduttomasti, kun minun syliin joutuvat. Sen sijaan lapset 1-vuotiaista ylöspäin ovat minun bestiksiä noin viidessä minuutissa.
  • Lauantain herkkuhetki Cafe Roosterissa. Niin hyvää Red Velvet-kakkua. Maku erinomainen, ulkonäkö ihanan överi. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin katsokaapa tämä:

               

  • Oma aika ja kiertely keskustassa. Oulu ei ole minulle mikään shoppailukaupunki, mutta oli mukava kierrellä vähän eri näköisissä paikoissa, kuin kotikulmilla. Kaupungilla tepastelua häiritsi kuitenkin yksi asia: keskusta oli jotenkin sotkuinen ja roskainen. En tiedä, onko se nykyisin Oulun yleisilme, vai oliko kyseessä jotenkin erityisen siivoton viikonloppu. Epämiellyttävää.
  •  Sunnuntaina rinkan metsästyksen päättyminen. Jippii! Interrailiä varten löytyi vihdoin ''se oikea'' rinkka. Rinkan hankkiminen ansaitsee melkein oman postauksensa, joten kerron siitä lisää myöhemmin.
  •  Herkuttelua Hanko Sushissa. Eihän tämä sushin rakastaja voi olla koko viikonloppua syömättä sushia kaupungissa, jossa sitä on tarjolla. 
  •  Vapaus kotitöistä ja arjen ympyröistä. Vaikka ruoanlaitto on yksi harrastukseni ja intohimoni, on joskus ihana päästä koko viikonlopun ajan valmiille aterioille. Syödä ulkona ja maistella uusia makuja. Olla näkemättä pyykkivuorta, joka odottaa lajittelua ja pesemistä. Parasta viikonloppureissuissa onkin se omista arjen askareista ja ajatuksista irtaantuminen. Juuri nyt, tähän hetkeen, se teki erityisen hyvää.

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli voimaannuttava. Maanantaikin menee hyvillä mielin näitä muistellessa, vaikka arki alkoikin tökkien.

Aurinkoista ja miellyttävää alkanutta viikkoa!

- Ilona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti