lauantai 29. huhtikuuta 2017

Konsertissa: Club For Five ja Hiljainen hetki

Jos minun pitäisi keksiä synonyymi kauneudelle, sanoisin sen tällä hetkellä olevan Club For Five-lauluyhtyeen sointi. Miten viiden ihmisen lauluäänet voivatkin nivoutua yhteen, ja muodostaa keskenään niin täydellisen kokonaisuuden. Samaan aikaan herkkää, täyteläistä, voimakasta, intensiivistä ja taidokasta. 

Kävin tiistaina Rovaniemen kirkossa kuuntelemassa Club For Fiven ''Hiljainen hetki'' nimeä kantavan konsertin. Olen käynyt aikaisemmin kuuntelemassa samassa paikassa heidän joulukonserttinsa, ja kuuntelen silloin tällöin muutenkin heidän musiikkiaan. Ihailen lauluyhtyeiden taitoa käyttää instrumentteina vain omia ääniä. A cappella ei nimittäin ole helpoin tyylilaji laulaa. Lauluyhtyeistä Rajaton ja Club For Five kuuluvat suosikkeihini. Olen iloinen siitä, että Suomesta löytyy kaksi kovatasoista lauluyhtyettä.



Konsertti alkoi onnistuneesti niin, että laulajat asettuivat kirkon käytävälle piiriin. He lauloivat äärettömän kauniisti laulun ''Maan korvessa kulkevi lapsosen tie''. Jo ensisävelistä tiesin, että nyt pääsin kuuntelemaan laadukasta musiikkia. Niin tarkkaa, ja samaan aikaan äärimmäisen hienostunutta tulkintaa. Hienostuneella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että laulun nyanssit oli hiottu jokaista tahtia varten juuri siihen kohtaan sopiviksi. Lisäksi, rauhallisia ja raudanlujia esiintyjiä oli helppo katsoa. 

Taidokas laulanta sekä upeat versiot ja tulkinnat kappaleista kestivät koko konsertin ajan. Miten levollista ja rauhoittavaa on kuunnella laulun ammattilaisia, jotka ovat hioneet esityksensä jokaista henkäystä myöten. Sanoisin laulujen olleen täydellisiä - en osaisi muuttaa niissä mitään. 

Oli mukava kuulla Club For Fivelta enemmän klassisen tyylin musiikkia. Klassiset kappaleet ja virret taipuivat tältä lauluyhtyeeltä vähintään yhtä taidokkaasti, kuin populaarimusiikki.  Osa lauluista laulettiin ilman sanoja, ja ne toimivat hyvin. Äänien kaunista sointia ja hienoja sovituksia oli helppo kuunnella. Pidin myös siitä, että lopuksi laulettiin kaksi perinteistä virttä; ''Suvivirsi'' ja ''Soi kunniaksi Luojan''. Ne olivat kaikessa komeudessaan vahvoja ja hienoja. Tämän tyylisessä musiikissa näiden laulajien taidot pääsivät loistamaan mielestäni entistä kirkkaammin. Kikkailut oli riisuttu pois, ja jäljelle jäi se tärkein: laulu. Kaunis laulu. Niin kaunis, että henki meinasi välillä salpaantua. Niin koskettava, että sydäntä riipaisee.  Niin taidokas, että tunsi syvää kiitollisuutta siitä, että saa olla kuulemassa jotakin tällaista.

Erikoismaininnan ansaitsevat kaksi laulajaa: Maija Sariola ja Tuukka Haapaniemi. Sariolan ääni on jopa kauniimpaa, kuin linnun laulu. Heleää, puhdasta ja helpon kuuloista. Hänen äänensä väri on mitä kaunein ja kirkkain. Solistin osuudet sopivat hänelle mitä parhaiten. Haapaniemen matalaakin matalampi ääni sen sijaan laulaa paikkansa suoraan sydämeeni. Miten miehen ääni voi olla samaan aikaan niin pehmeä, mutta olla yhtä vahva ja matala kuin ukkosen jyrinä. Haapaniemen matala ääni aiheutti konsertin aikana useammatkin kylmät väreet. Hänen äänensä tuntuu mahanpohjassa asti. Olen aikaisemmin miettinyt, onko äänentoistolla jotakin tekemistä hänen vahvan ja matalan äänensä kanssa. Tämän konsertin jälkeen voin kertoa, että ei ole. Ääni on sellainen ihan luomuna. Ihailen suuresti!

Konsertti sai arvoisensa lopetuksen, kun Club For Five palasi raikuvien aplodien saattelemana laulamaan yleisölle vielä Finlandia-hymnin. No eihän sitä tämmöinen herkkis meinannut kestää. Toisen säkeistön aikana vartaloni lävistivät niin voimakkaat kylmät väreet, etten ole moisia ennen kokenut. Samaan aikaan kyyneleet helmeilivät silmistäni. Olin vaikuttunut. Se hetki oli täydellinen.

Club For Five, KIITOS. 


- Ilona





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti