torstai 9. maaliskuuta 2017

Virkistävää ulkoilua

Tänä vuonna päätin viettää hiihtoloman kotosalla. Minulla on yleensä tapana lähteä lomalla reissuun - jos ei ulkomaille, niin ainakin 650 km päässä sijaitsevalle mökille. Tällä kertaa päätin toisin. Tunnistin itsestäni tarpeen saada levätä ja rauhoittua kotioloissa. Tavata ystäviä, käydä syömässä ulkona ja puuhastella kotona asioita, joita ei arjen kiireen keskellä ehdi tekemään. Ja näiden lisäksi eritoten ulkoilla! Rovaniemellä kun ulkoiluun on mitä mahtavimmat puitteet.

Niinpä eräänä kauniina päivänä päätimme toisen lomalaisen kanssa lähteä kävelemään laavulle. Ulkoilua auringonpaisteessa ja ulkoilmasta nautiskelua nuotiolla. Ai että. Ilma oli matkaan lähtiessämme kuin morsian. Aurinko paistoi, ja pakkasasteita oli vain muutama. Pitkän pimeän kauden jälkeen auringonvalo kasvoilla on yksi parhaista tunteista.

Kuinka tyytyväiseltä voikaan ihminen näyttää auringon paistaessa. :D

Onko parempaa ulkoilua, kuin nautiskella upeasta ilmasta ja ihanan ystävän seurasta. Kävellä välillä rinnatusten ja välillä peräkkäin polun leveydestä riippuen. Jutella välillä syntyjä syviä, ja välillä nauraa katketakseen. Pysähtyä ihastelemaan talvisia maisemia ja auringossa kimmeltävää lunta. Jakaa se ihastelun hetki itselle tärkeän ihmisen kanssa. Olla niin kiitollinen siitä, että saa asua tällaisten luonnonmaisemien ympäröimänä. 

Testailin samalla kävellessämme myös uuden iPhone 6s:n kameraa. Kaikki tässä postauksessa nähdyt kuvat ovat sillä otettuja. Olen aivan tyytyväinen luurin kuvien laatuun. Verrattuna edelliseen puhelimeen on laatuero suuri! 

Tunnin tepastelun jälkeen saavuimme laavulle. Laavulla ei näkynyt ketään, mutta pienet tulet kytivät nuotiossa. Kytevän nuotion päälle oli heitetty oluttölkki. Uskomatonta idiotismia. Pienen siivouksen jälkeen pääsimme virittelemään tulet nuotioon. Miten ihanasti nuotio lämmittikään. 

Pitkään emme olleet laavulla kahdestaan. Kolmen hengen perhe ja pian sen jälkeen isä ja pieni tytär saapuivat paikalle. Makkaranpaisto meni oikein mukavasti heidän kanssaan jutustellen. Oli oikeastaan onni, että paikalle sattui meidän lisäksi muitakin. Olimme nimittäin lähteneet matkaan ilman puukkoa. Ups. Ensi kerralla sen muistaa varmasti. Onneksi nyt oli paikalla ystävällisiä ihmisiä, jotka lainasivat omaansa.

Vaikka muulloin en makkaraa syö, maistuu se hyvältä nuotiolla paistettuna ja pienessä pakkasessa syötynä. Se lämmittää, ja tuo mieleen mukavia muistoja lapsuudesta. Nuotiolla rapean pinnan saanut vaahtokarkki taas on jotakin ihan parasta. Uskomatonta, miten niihin voikin tulla himo. Yhden jälkeen on pakko syödä toinen. Toisen jälkeen on pakko syödä kolmas. Kahdennentoista jälkeen on pakko syödä kolmastoista... Höpöksi meni, mutta lomalla menköön. 


Yhteensä kolmen tunnin ulkoilu kävellen ja nuotiolla istuen teki aivan älyttömän hyvää. Pitkään sen jälkeen oli tunne, että on helppo hengittää. Ikään kuin kaikki hengitystiet olisivat auenneet uudella tavalla. Ulkoilma virkistää ja puhdistaa oloa. Olen onnellinen siitä, että meillä Suomessa on tällainen luonto, jossa liikkua ja ulkoilla. 

Ihana olla lomalla. Ihan kotona.

- Ilona



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti