lauantai 18. helmikuuta 2017

Milloin viimeksi

Välillä on mukava kirjoitella ihan niitä näitä. Siksi päätinkin tarttua haasteeseen, jonka löysin Viherjuuria -blogista. On hauska kirjoittaa tajunnanvirtana, mutta joissakin ennalta annetuissa raameissa. Nyt olen bussimatkalla Ouluun kohti ristiäisiä, joissa tulen olemaan kaksosten tuplakummi. Aikaa kummintehtäviin valmistautumiseen lisäksi on kyydissä körryytellessä runsaasti, joten tässä on minun vastaukseni milloin viimeksi -blogihaasteeseen.

Milloin viimeksi...

Ilahduin ja innostuinkin, kun suunnittelimme ensi kesän reissua. Suorastaan hihkuin ilosta. En oikein malttaisi odottaa kesäkuuta! 

Nauroin katsellessani eilen Sohvaperunat -ohjelmaa. Ihan parasta hyvänmielen nostatusta perjantai-illalle. Erilaisten persoonien kommentit telkkariohjelmista herättävät milloin sympatiaa, milloin huvitusta ja naurua, milloin ihmetystä. Eilen kuitenkin erityisesti nauratti. 

Itkin katsellessani Johan Falkin päätösjaksoa Netflixistä. Itken hirveän helposti sekä ilosta että surusta. Musiikki ja elokuvat saavat minut usein liikuttumaan. Ei siinä muuten mitään, mutta erityisesti leffateatterista on välillä hieman kiusallista lähteä pimeän salin syövereistä päivänvaloon ripsivärit pitkin poskia, kun on ''vähän'' herkistynyt elokuvan aikana.

Suutuin  nähdessäni Trumpin lehdistötilaisuuden, jossa hänen käytöksensä ja sanomisensa olivat täysin absurdeja. 

Harmistuin aamulla, kun kiireessä suoristusrauta tipahti suoraan varpaille. Onneksi ennen kuumennusta. Mutta kyllä potutti.

Häkellyin siitä, miten astianpesukone tekee ihmisestä laiskan. Kun useamman vuoden tiskasi tiskit käsin, oli jokapäiväinen haaveilun aihe astianpesukone. Nyt kun se on, tuntuvat käsin tiskattavat paistinpannut ja kannut muka kamalan työläiltä. Tällä viikolla kertyi tiskialtaaseen parikin paistunpannua ja kannu, ennen kuin aloin niitä tiskaamaan. Ihan hävettää tämmöinen laiskustuminen.

Kokeilin jotain uutta ostaessani pari viikkoa sitten lakritsijauheella päällystettyjä taateleita tarjouksesta. Ajattelin, että olisipa mukava löytää jokin uusi, terveellisempi herkku. Maistelun jälkeen ymmärsin, miksi ne olivat tarjouksessa. :D 

Urheilin pari viikkoa sitten sh'bam-tunnilla. Harmillisesti flunssa iski jälleen, enkä ole puolikuntoisena uskaltanut kuntoilla. Nyt flunssa on jo voitettu, joten ensi viikolla liikunta kutsuu jälleen! 

Luin torstaina postilaatikkoon saapuneen uusimman Me Naiset-lehden sohvalla rentoutuen.  Ensi viikolla minun pitäisi käydä kirjastossa lainaamassa jokin mielenkiintoinen kirja. Edellisen romaanin luin loppuun muutama päivä sitten, ja heti kaipaan tilalle uutta luettavaa!

Söin aamulla kaurapuuroa ja mustikkakiisseliä.

Herkuttelin tiistaina töissä. Ystävänpäivän kunniaksi meillä oli nyyttärit, joten olihan se pöytä koreana. Yritin keskittyä enemmän suolaisiin herkkuihin, mutta eihän tämä sokerihiiri malttanut olla maistamatta leipomosta tuotua juustokakkua...

Ostin eilen illalla minulle ja rakkaalleni liput Ultra Bran Ilosaarirockin keikalle, jo etukäteen vuosipäivälahjaksi. Olen erittäin täpinöissäni tästä, oi oi! Hehkutin aihetta jo tammikuussa blogikirjoituksessani, kun uutinen Ultra Bran esiintymisistä tuli.

Tapasin eilen äitiä, isää ja siskoa eilen illalla käydessäni heillä kylässä. Perheen kanssa samalla paikalla asuminen on ollut minulle aikuisiällä yllättävän tärkeää. <3

Päätin alkaa suunnitella viikonlopun aikana seuraavan viikon ruokalistaa. Tämä on yritys helpottaa arkiviikkoa ruoanlaiton suhteen, sekä myös tarkkailla rahankäyttöä ruokakaupassa. Viime aikoina on tullut mentyä liian usein töiden jälkeen kauppaan nälkäisenä. Sitten on ihmetelty kotona, mitä kaikkea sieltä kaupasta tuli kotiin kannettua, ja kuitin loppusumma huimaa päätä.

Inspiroiduin alkuviikosta luonnon kauneudesta. Pakkanen ja lumi olivat huurtaneet puut valkoisiksi ja satumaisen näköiseksi. 

- Ilona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti