lauantai 11. helmikuuta 2017

Mikä La La Landissa ihastutti ja vihastutti?

Oletko jo nähnyt La La Landin? Minulle se päivä koitti vasta tänään. Etukäteen minulla oli tiedossa, että elokuva on saanut lukuisia palkintoehdokkuuksia. Elokuvaa on hehkutettu monessa paikassa, ja mainoksia on näkynyt niin netissä kuin telkkarissa. Odotukset olivat siis elokuviin mennessäni aika korkealla. Suhtaudun tahtomattani musikaaleihin  hieman epäilevästi vaikka niitä rakastankin; kunpa uusi musikaali ei sortuisi suurimpiin kliseisiin, jotka on jo noin sadassa musikaalissa nähty ja kulutettu puhki. 

Kuva lainattu täältä.


La La Landissa moni asia ihastutti, mutta moni myös ärsytti. Tässä minun subjektiiviseen mielipiteeseeni pohjautuva kaksiosainen lista, jossa ensin keskitytään siihen, mikä elokuvassa vihastutti, ja sen jälkeen minua ihastuttaneisiin asioihin. On kivempi, että positiiviset asiat jäävät viimeisimmäksi.  Tässä siis lista ajatuksista, jotka elokuvan katselun aikana nousivat mieleeni. Sen enempää elokuvan teemasta tai juonesta paljastamatta, tässä minun vihastukset ja ihastukset elokuvasta.



Vihastutti:

  • Suoraan sanottuna ihan kamala ensimmäinen kohtaus. Juuri sellainen kliseinen musikaalipläjäys, jossa kaikki ensin autoletkassa kyllästyneenä jonottavat, toisilleen ventovieraat ihmiset alkavat kuin taikaiskusta tanssimaan autojen konepeltien päällä tanssien ja laulamaan moniäänisesti yhteistä yltiöpositiivista sävelmää.  Voi tylsyys ja ärsytys.
  • Ensimmäisen kohtauksen lisäksi pari muuta kohtaa, jotka täyttivät ärsyttävällä tavalla musikaalin kliseet. Tällaisia kohtauksia oli onneksi pitkässä elokuvassa vain muutama, ja ne keskittyivät elokuvan alkupuolelle.
  • Aluksi korvaan särähti laulajien metalliset ja persoonattomat äänet, joista puuttui tunne ja särmä. (Tämä onneksi parani, kun lauluosuuksia alkoi enemmän olla vain päähenkilöillä, joilta löytyi lauluosuuksissa kaunista tulkintaa.)
  • Elokuvasta jää katsojalle mielikuva, että kaikki ihmiset ovat todella hoikkia ja kauniita. Normaalipainoisia (saati sitten ylipainoisia, hui) ihmisiä ei ole olemassakaan tämän elokuvan luomassa maailmassa. Eikä edes hoikkia, mutta muuten ulkonäöltään perusjanttereita. Ainoastaan kauniita ja erittäin hoikkia. Erityisesti naispuolisten henkilöiden laihuus pisti silmään. Tällaista ihmiskuvaa tai oikeastaan ihannetta ''oikeanlaisesta'' ulkonäöstä meille yleisestekin mediassa syötetään. Sama kaava toistuu turhauttavasti uudelleen ja uudelleen. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi harva nuori ihminen on tyytyväinen ulkonäköönsä. Toivoisin elokuvilta ja medialta terveempää ja moninaisempaa ihmiskuvan välittämistä katsojille, kiitos. 

Ihastutti:

  • Musikaalin upeat ja ihanat päähenkilöiden näyttelijät Emma Stone ja Ryan Gosling tekivät vaikutuksen mahtavilla roolisuorituksillaan. Molemmat olivat jotenkin niin symppiksiä ja uskottavia rooleissaan, että heidän mukanaan myötäeli ihan tosissaan.
  • Minulle tuli elokuvasta vähän vanhanajan fiilis, vaikka elokuva kuvasikin nykyaikaa.  Se oli ihana lisä tunnelmaan.
  • Loistavat musiikit kaikin puolin veivät elokuvaa eteenpäin ja tukivat juonta mitä parhaimmalla tavalla.
  • Pidin elokuvan lavastuksesta, joka oli kekseliäs ja massasta erottuva.
  • Myös puvustus oli onnistunut. Mekkoihmisenä ihastelin kauniita linjoja ja värejä naisten vaatteissa.
  • Juoni ei ollutkaan yhtä kliseinen, kuin alussa vaikutti. Loppu jäi oikeastaan vähän ihmetyttämään, kun se ei mennytkään perinteisen romanttisen elokuvan kaavan mukaan. Onnellisten loppujen odottaminen elokuvan lopulta on iskostettu taidokkaasti takaraivoihimme. Ehkä on hyvä, että tätä mielikuvaa ravistellaan välillä.
  • Elokuva piti otteessaan koko kaksituntisen.

Ihastuttavien asioiden määrä siis päihitti vihastuttavien. Hyvä niin! La La Land oli katsomisen arvoinen leffa, vaikka en siihen rakastunutkaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, ovatko muut kiinnittäneet huomiota samoihin asioihin - saati sitten ihastuneet tai vihastuneet samoista asioista. :)

- Ilona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti