sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Kiitollisuuspäiväkirja 1

Oletteko huomanneet, miten helposti elämässä ja arjessa huomaa negatiivisia asioita? Kenellä harmittaa siivoamaton kämppä, kenellä stressaa työasiat, kenellä ärsyttää kumppanin syömisäänet, ketä surettaa jatkuvasti kaverin edesottamukset, kenen mielestä posti saapuu postilaatikkoon ihan väärään aikaan. Harmituksen ja ärsytyksen aiheet kullakin. Negatiivisia asioita on helppo löytää, ja niihin on vielä helpompaa jäädä vellomaan. Itse olen huomannut muistuttavani pelottavalla tavalla Putouksen sketsihahmoa, Aina Inkeri Ankeista. Tietyissä tilanteissa olen oman elämäni Aina Inkeri Ankeinen. Hän on sketsihahmona mitä loistavin, mutta oikean elämän Aina Inkeri... Apua. :D Asialle täytyy selvästi tehdä jotakin.

Ajattelin, että askel pois Ankeisen elämänasenteesta on alkaa sanallistaa ja tuoda esille itselleen asioita, joista voi olla kiitollinen. Se ei tarkoita sitä, että negatiiviset asiat jäisivät huomaamatta, mutta se edesauttaa kiinnittämään huomiota elämässä oleviin hyviin, pieniin ja miksei isoihinkin asioihin. Erityisesti juuri niiden pienten asioiden huomaaminen ja huomioiminen voi auttaa pääsemään negatiivisuuden kierteestä. Sen takia alan kirjoittaa silloin tällöin kiitollisuuspäiväkirjaa, johon listaan asioita, joista olen juuri sillä hetkellä kiitollinen. Katsotaan alkaako säännöllinen kiitollisuudenaiheiden sanallistaminen muokkaamaan myös mielen rakenteita.

Tässä on siis elämäni ensimmäinen kiitollisuuspäiväkirjan osa. Listasin asioita, joista olen ollut tänä viikonloppuna kiitollinen.


  • Ystävä, joka tulee piristämään työviikosta nuupahtanutta. Sohvalla vilttien alla makoilu jalat vastakkain, tajunnanvirtana ajatusten vaihtaminen ja ajoittain pirskahteleva, hersyvä nauru. 
  • Aurinko paistoi kunnolla pitkästä aikaa. Oli ihana saada tuntea auringon valo kasvoilla. Sitä tunnetta ehti olla jo todella ikävä.
  • Keltainen neilikkakimppu tuomassa kevään värejä kotiin. Kukat ilahduttavat minua päivästä toiseen. Ne symboloivat minulle elinvoimaa.  
  • Aamupäivien kävelylenkit ystävien kanssa. Ei voi vapaapäivä paremmin alkaa, kuin auringon paistaessa ja lumen narskuessa kenkien alla kävellä ja vaihtaa ajatuksia. Ulkoilmaa, liikuntaa ja suorastaan terapeuttista keskustelua yhtä aikaa. 
  • Sunnuntaiaamun aamupalaksi syöty omenapiirakka. Ihan siksi, koska eilen illalla tehty Mummo Ankan omenapiirakka tuntui aamulla hyvältä ajatukselta. Ja maistuihan se ihan parhaalta. Se oli mukavin aamuhetki aikoihin tällaiselle ei-aamuihmiselle, joka ei tavallisesti koe aamuja järin nautinnollisina.
  • Sunnuntai kotivaatteissa. Kotipäivät kotivaatteissa. <3
  • Äiti, joka kutsuu syömään laskiaispullia. Kyllä oman äidin pulla on paras pulla. Nämä laskiaispullat olivat yhtä hemmottelua. Itse tehty pulla, välissä kotitekoista vadelmahilloa itse poimituista vadelmista kermavaahdon kera. 

- Ilona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti