maanantai 16. tammikuuta 2017

Rukan maisemissa

Viime perjantaina suuntasimme auton nokan kohti Rukan maisemia. Ajatuksena oli lähteä rauhalliseen viikonlopun viettoon nauttimaan maisemista ja (tietenkin) maailman parhaasta oman rakkaan seurasta. Rovaniemeltä ajomatkaa ei mene suuntaansa kuin reilut pari tuntia, joten pitkiä aikoja ei kulkemiseen mene.

Lauantaina halusimme varata reilusti aikaa ulkoilulle. Olen pitkään haaveillut laavulla käymisestä, joten päätimme lähteä Rukan luontoon patikoimaan ja ottaa matkaan makkaraa, sinappia ja vaahtokarkkeja. Netistä löytyi huonosti tieto tarkoista laavujen paikoista, joten kysyimme apua majoituksemme infosta. Sieltä saimme valtavan turistikartan (siis sellaisen, joka levittyy metrin joka suuntaan), ja päätimme suunnata Rukan kylälyä kohti Itä-Rukaa. Matkan varrella sinne ja sieltä pitäisi löytyä laavuja kartan mukaan. Tällaisille maisemia fiilisteleville ja matkan varrella niitä katsomaan pysähteleville kävelijoille hieman alle viisi kilometriä suuntaansa kuulosti sopivalta matkalta.

Maisemat matkan varrella olivat henkeäsalpaavan kauniita. Vaikka päivä oli väriltään harmaa, näytti luonto upealta. Mietinpä vaan, miten vielä paljon kauniimmalta olisi näyttänyt auringon paistaessa. Tälle lumen ja valkoisuuden rakastajalle myös harmaasävyiset maisemat hivelivät silmää. Korkeiden puiden, tunturin jyrkkien rinteiden ja lumen muodostama kokonaisuus oli kaunis, jylhä ja harmoninen.



Päivä alkoi matkan edetessä hämärtää, ja kauniista maisemista huolimatta myös nälkä alkoi kurnia mahassa. Aloimme tähyillä ympärillemme, sillä kartan mukaan ihan lähellä piti olla laavu. Ja laavu löytyi! Näin jo silmissäni ja tunsin käsissäni lämpimän makkaran, joka veisi nälän, maistuisi ulkona syötynä hyvältä ensimmäistä kertaa kesän jälkeen, ja joka lämmittäisi jo hieman palelevaa matkaajaa. Toisin kävi. Tulipaikka oli kunnon lumikerroksen alla. Myös halot olivat jäässä ja lumen peitossa. Nice! Suupielet alkoivat kääntyä  auttamatta alaspäin.  

Matkakumppanini oli onneksi varautunut kaikkeen, ja kaivoi esille minttukaakaota sisältävän termoksen. Se lämmitti ja piristi kummasti!



Lumettuneen laavun jälkeen jatkoimme matkaa edelleen kohti Itä-Rukan rinteitä. Sinne käveli käden käänteessä. Jo kaukaa saattoi nähdä, että rinteiden alapuolella oli ihka oikea kota, jossa pääsee sisätiloihin nuotion äärelle. Saatoin hihkua innosta muutaman kerran. Iltahämärässä kodassa oli tunnelmallista ja ihanaa istahtaa, ja nauttia lämmöstä ulkoilman jälkeen.


Juuri tällaista rauhallista, ulkoilmantäyteistä ja kauniita maisemia sisältävää päivää olin kaivannut. Oli ihan semmoinen olo, kuin olisi päässyt pienelle minilomalle. Mieltä eivät painaneet työasiat tai mikään muu. Oli vain luonto ja hiljaisuus ympärillä, paras seuralainen vierellä, eikä kiire yhtään mihinkään. 

- Ilona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti