sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Otsatukka is here!

Tässäpä pieni kertomus niinkin suuresta asiasta, kuin hiuksista. Vuoden sitä mietin, ja nyt sen uskalsin tehdä. Nimittäin leikata otsiksen. Otsatukka on kummitellut mielessäni jo kauan, ja olen väläytellyt ajatusta siitä aika monesti kampaajalleni. Hän on rohkaissut minua kokeilemaan, sillä hiukset kuitenkin kasvavat aina takaisin. Olen kuitenkin aina jänistänyt, ja lykännyt sitä jonnekin tulevaisuuteen. 

Minulla on ollut neljä vuotta saman mallinen ja värinen hius, ja olen kokenut tyylin omakseni. Kuitenkin aloin kaivata vaihtelua. Pituutta en halunnut lyhentää, enkä muuttaa väriä radikaalisti. Niinpä tämä kauan emmitty otsis jäi ainoaksi ratkaisuksi saada ilmeeseen jotakin muutosta.

Ja niin puolitoista viikkoa sitten istahtaessani luottokampaajani penkkiin ilmoitin heti aluksi (ihan siksi, etten voisi värjäyksen aikana sitä enää mielessäni perua), että NYT me leikataan se otsatukka! Minulla oli selvä visio siitä, että otsatukan pitää olla suora ja pitkähkö. Ei sellainen, kuin kymmenen (KYMMENEN??!!) vuotta sitten teini-iässä: vino ja toiselle puolelle taitettu, saaden aikaan kypärämäisen vaikutelman. Mielikuvissani minulle sopivat otsahiukset ovat suorat, tarpeeksi paksut ja kasvoja sopivasti kehystävät.

Jännittihän se hieman, kun edestä alettiin napsia suortuvia lattialle. Kun näin lopputuloksen, olin todella tyytyväinen! Otsatukka oli juuri sellainen, kuin olin ajatellutkin. Tämä muutos oli tervetullut uudistus kauan samalta näyttäneeseen hiustyyliini. Jee, otsis is here!



Huvittavaa otsahiuksissa on niiden ailahteleva asettuminen. Minulla on toisella ohimollani vahva pyörre, joka haluaisi jakaa otsiksen kahteen osioon. Ei kiva. Joka pesun jälkeen joudun siis käymään muotoiluraudalla otsahiukset läpi. Isompi vaiva kuin ennen, mutta vie aamusta vain muutaman minuutin enemmän. Muuten tällaiset hiukset ovat aika vaivattomat. Näihin kuviin ne on vain pesun jälkeen kuivattu, harjattu ja otsis muotoiltu. 

Tällä kertaa hiuksiini laitettiin myös hieman eri väriä kuin ennen. Pohjana on sama kupari, mutta sitä laveerattiin vaaleammaksi. Näin väri ei ole yhtä terävä, kuin aiemmin vasta värjättynä.

Kyllä kannattaa näköjään vaihtaa hiustyyliä kerran neljässä vuodessa. Hahaa! Katsotaan, kuinka pitkään viihdyn otsiksen kanssa. (Jossakin vaiheessa alan varmaan ärtyä siihen jatkuvaan suoristamiseen ja pyörteen kanssa taisteluun. Sen kun lopulta päivän päätteeksi voittaa aina pyörre.) 


- Ilona

Ps. Sain vihdoin tehtyä blogiini bannerin! Tehdessäni blogin ulkoasua heti sen perustamisen jälkeen, yritin tehdä sellaisen. Tuloksena oli epämääräinen tekele, kötöstys. Nyt löysin sattumalta kivempiblogi.com -sivustolta selkeän ohjeen siitä, miten bannerista saa omaan blogiin oikean kokoisen. Aloin saman tien hommiin, ja lopputuloksen näkee tuosta yläpuolelta. :)

4 kommenttia:

  1. Otsatukka sopii kyllä sulle tosi hyvin! :) Ja ihanan väriset hiukset myös! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, voi kiitos! Olipa ihana kommentti, lämmittää mieltä kovasti! :)

      Poista
  2. Aivan mahtavan väriset hiukset ja tuo otsis, fresh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos paljon! Kiitos ihanasta kommentista! :)

      Poista