maanantai 2. tammikuuta 2017

Junaillen vuoden eka reissu

Korvikset Poola Katarynalta, yhdet minun suosikeista. Itse tilasin omani pari kuukautta sitten katoko.fi nettikaupasta, ja sujuvasti tulivat postilaatikkoon.

Tänään aamulla hyppäsin siskoni kanssa Rovaniemellä junaan, joka vie meidät kohti Savon maita. Lähdemme pariksi päiväksi tapaamaan siellä asuvaa mummia. Koska matka on niin pitkä, tulee näin kauas lähettyä vain pidemmillä lomilla. Viimeksi olen päässyt käymään samoissa maisemissa kesällä, joten nyt oli korkea aika lähteä matkaan. 

Viimeisin junamatkanikin on taitettu kesällä. Junamatkasta tulee minulle aina samanlainen mielikuva: kauheasti istumista, eväiden napsimista, omien tavaroiden vahtimista ja kupla otsassa vessan välttelyä. Tämä mielikuva juontaa juurensa siitä, että Rovaniemeltä käsin kun matkustaa etelää kohti, on matkaa aina semmoiset 9-12 tuntia. Eli istumista riittää. Monesti junien vaihdot rytmittävät matkaa mukavasti, mutta liian kiireiset vaihdot painavien matkalaukkujen kanssa ovat puolestaan äärimmäisen stressaavia. Onneksi tällä kertaa matkassa on mukana vain vähän tavaraa.

Eväät ovat ihan pakollinen juttu pitkällä junamatkalla. Pähkinöitä, kuivattuja luomu mangolastuja, karjalanpiirakoita, satsuma ja vähän karkkia olivat tämän matkan valikoima. Koska junassa ei ole muuta kuin aikaa, ovat eväät aikalailla päällimmäisenä mielessä. :D Tällä kertaa junan vaihto oli Oulussa, missä oli tunti aikaa seuraavan junan lähtemiseen. Yritimme tehdä siskoni kanssa salapoliisintyötä siitä, mikä olisi hyvä lounasravintola rautatieasemaa lähellä. Siis niin lähellä, että siellä ehtii alle tunnissa käydä syömässä matkalaukkujen kera. Tripadvisor ei oikein tuottanut tulosta, joten lähdimme laukkuinemme tutkimaan lähiympäristöä. Päädyimme Kotipizzaan syömään puoliksi pizzan, vaikka vannoimme että pizzaa ei ainakaan syödä. 

No sitten se omien tavaroiden vahtiminen. Olen erittäin tarkka omaisuudestani. Vaikka kyseessä ei olisi mikään arvokas asia, vahdin silmä kovana matkalla mukana olevia tavaroitani. Jotenkin on jäänyt kammo tarinoista siitä, miten junasta varastettua tavaraa ei koskaan  löydetä. Minulle olisi ihan kauhun paikka jättää matkalaukku sellaiseen  yleiseen telineeseen junan eteiseen, ja lähteä itse muualle istumaan. Siinä olisi verenpaineet ja stressikäyrät niin korkealla, ettei junamatkasta tulisi yhtään mitään. En kestäisi itse itseäni niin neuroottisena. Eikä kestäisi kyllä kukaan muukaan. Mieluummin vaikka sulloudun matkalaukun kanssa penkkiin istumaan. Paikat jumissa ja kipeänä ahtaudessa, silti sinnitellen.

Sitten päästään junan vessoihin, noihin minun painajaisiin. Hajuherkälle hygieenikolle ne ovat kuin rangaistus jostakin tehdystä synnistä. Miten joku pieni huone on edes voinut kerätä säännöllisestä siivouksesta huolimatta itseensä sellaiset aromit! Pienempänä saatoin olla koko pitkän junamatkan käymättä vessassa ollenkaan. Nykyään olen saanut vähän järkeä päähän, ja kammosta huolimatta olen uskaltautunut käymään pakon edessä vessassa. 

Nyt pitkä junamatka alkaa olla loppusuoralla, ja tunnin päästä olemme perillä. Matka on mennyt ehkä nopeammin kuin koskaan; Netflixin Black List -sarjaa tuijotellen ja siskon kanssa juoruillen. On ollut ihana matkustaa yhdessä. Ajan kulumiselle seuralla on iso ero yksin matkustamiseen nähden. Minulla on ollut mukana tekemistä kirjoista, musiikista, ristikoista ja sukan kutomisesta lähtien, mutta oma pikkusiskoni on pitänyt minut niin viihdytettynä, etten ole niitä tarvinnut. Aika luksusta.

Luksusta oli myös se, että saimme pitää kolmisen tuntia tätä yläkerran vaunua privaatisti ihan kahdestaan. Mikä olisi rennompaa, kuin matkustaa omassa vaunussa höpötellen kaiken maailman asioita. 

Alun perin ajattelin tehdä postauksen siitä, mitä kaikkea pitkälle junamatkalle kannattaa ottaa mukaan tekemiseksi pitkästymisen ehkäisemiseksi. Ajatukseni siitä muuttui tämän matkan aikana, sillä vastaus on yksinkertainen. Pikkusisko. <3 

- Ilona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti