lauantai 26. marraskuuta 2016

Rooma - osa 6 - Taisin rakastua Vatikaaniin

Pietarinkirkko ja Pietarinaukio avasivat upeasti päivän Vatikaanissa. Vaatimattomaksi ei voi kutsua myöskään sitä, mitä niiden jälkeen seurasi. Suuntasimme nimittäin Vatikaanin museoihin ja Sikstuksen kappeliin, joka sijaitsee samassa paikassa.

Oli oikeastaan onni, että kävimme ensin Pietarinkirkossa. Sieltä poistuttaessa nimittäin myytiin lippuja Vatikaanin museoihin. Nämä liput eivät olleet mitä tahansa lippuja, vaan JONON OHI -lippuja!! Me leidithän tartuimme heti tähän tilaisuuteen. Vatikaanin museo kun on kuuluisia pitkästä jonostaan. Lippuja myytiin puolen tunnin jaksoille siten, että lipuissa oli merkittynä sille lipulle oikeutettu saapumisaika. Liukumavaraa oli sen puoli tuntia, joten tarkkaa aikaa ei tarvinnut päättää. Otimme omat lippumme vasta parin tunnin päähän, jotta ehtisimme käydä välillä syömässä. Maksoimme lipuista muutaman euron enemmän, mutta se kannatti. 

Ihan Pietarinaukion lähimaastosta löysimme ihanan ravintolan, josta saimme herkullista lasagnea. Kerroin siitä ja monesta muusta ravintolasta, sekä havainnoistani italialaisesta ruoasta täällä

Vatsat piukeana lasagnesta suuntasimme kohti Vatikaanin museoita. Huhhuh, mikä jono siellä odotti! Jonossa oli satoja ihmisiä, jotka vesisateesta huolimatta napottivat sateenvarjojen turvin odottamassa pääsyä sisälle. Kiitimme jonon ohi kulkiessamme itseämme siitä, että maksoimme hiukan enemmän lipuista, joilla tämän kilometrijonon pystyi ohittamaan. Siinä pisimmän koskaan näkemäni johon ovi kävellessä ihan oikeasti harmitti siinä sateessa jonottavien ihmisten puolesta. 

Museon aulassa odotti jälleen turvatarkastus, joka suoritettiin samalla tarkkuudella kuin lentokentillä. Tähänkin sai varata jonkin verran aikaa, sillä jonot turvatarkastukseenkin olivat melko pitkät. Mutta kyllä palkitsi, kun pääsi sisälle ja sai lipun kouraansa.



Vatikaanin museoissa riitti nähtävää. Sen voi kuvitella jo siitä, että yhteenlaskettu käytävien pituus on seitsemän kilometriä. Lisätään siihen vielä se, että käytävät suorastaan loistivat taidemäärällään - taideteoksia oli runsain määrin pitkin käytäviä, ja myös kattojen, seinien ja lattioiden koristelut olivat hulppeita. Huomioni kiinnittyikin usein heti ensimmäisenä käytävän koristeellisiin pintoihin ja arkkitehtuuriin.  Ei ihme, että Vatikaanin museoita pidetään yhtenä maailman arvokkaimmista taidekokoelmista.

Eräs opas sanoi kävellessämme kohti museota, että mikäli mielisi katsella minuutin jokaista taideteosta, tulisi museossa viettää viikko. Lähdimmekin kiertelemään museoita sillä mentaliteetilla, että osa käytävistä vain kävellään läpi, mutta kaikista kutkuttavimpia juttuja jäädään katselemaan pidemmäksi aikaa. Omatoimiseen kierrokseen pystyi valitsemaan myös lyhyemmän reitin, mutta ensikertalaisena halusin nähdä KAIKEN. Kiersimme siis kaikki käytävät pidemmän kautta.




Tätä yhdeksi maailman suurimmaksi luokiteltua taidekokoelmaa käy katsomassa 5000-20 000 ihmistä päivässä. Ei tarvinnut siis yksin olla ihastelemassa. Museot koostuvat eri aikojen paavien palatseista. Kulkeminen on kuitenkin helppoa, sillä käytävät ja museot vaihtuvat toiseen ikään kuin huomaamatta.

Museoista löytyi taidetta eri aikakausilta. Muinaisesta Egyptistä kohti nykyaikaa. Oli mahtava päästä näkemään samalla kertaa näin laaja taidekokoelma eri aikojen mestariteoksia.





Museoiden käytävät ja huoneet olivat tulvillaan toinen toistaan upeampaa taidetta. Syvimmän vaikutukseen minuun tekivät Rafaelin huoneet, jotka edustivat mitä hienointa maalaustaidetta. Kolmiulotteisista vaikutelmista oli välillä suorastaan häkeltynyt!





Vatikaanin museoiden yhteydessä on myös Sikstuksen kappeli. Sieltä löytyy Michelangelon kuuluisia töitä, kuten Aatamin luominen ja Viimeinen tuomio. Astuessani sisään Sikstuksen kappeliin olin äimistynyt - miten upealta ja juhlavalta tila voikaan näyttää valtavasta ihmismäärästä huolimatta! Kappelissa oli ehdoton valokuvauskielto. Lisäksi hiljaisuutta vahdittiin. On mielestäni hyvä, että jotkut paikat pidetään katsojamääristä huolimatta hiljaisina paikkoina. Työntekijät joutuivat tosin huomauttamaan hiljaisuudesta useampaankin kertaan.

Etsin jonkin aikaa katseellani Aatamin luomisen kuuluisinta kohtaa, jossa ihmisen ja Jumalan sormet kurottavat toisiaan kohti. Yllätyksekseni se olikin maalattu kattoon! Oletin sen jotenkin olevan seinällä. Siinä sitä sitten tuijoteltiin niskat kipeinä kohti kattoa, josta löytyi jatkuvasti uusia hienoja yksityiskohtia. 

Sikstusen kappeli oli yksi asia, jonka olen halunnut elämäni aikana ehdottomasti nähdä. Se oli odotusten arvoinen, ja haluaisin päästä ihastelemaan sitä vielä uudestaan.

Museoiden yhteydessä oli myös myymälöitä, joissa myytiin museoiden taiteeseen liittyviä kirjoja, kortteja ja muita esineitä. Hyödyllisiä ja vähemmän hyödyllisiä. :D

Tämän kaltaista taiteen runsautta saa harvoin kokea. Olen niin onnellinen kaikesta Vatikaanissa näkemästäni! Jossakin vaiheessa elämää sinne pitää kyllä päästä uudestaan. <3

- Ilona












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti